Konnien puolivuotinen pelirupeama Suomisarjassa 2021-22 sisälsi poikkeuksellisen paljon heilahtelua hyvän ja huonon suoritustason välillä. Fiilis jäi plusvoittoiseksi, sillä haastavasta syksystä toivuttuaan nousijajoukkue keräsi vuodenvaihteen jälkeen enemmän pinnoja kuin menetti niitä. Seitsemän voiton siivittämänä Konnat päätyi sarjataulukossa sijalle numero seitsemän.
Alkusyksystä oli ennustettavissa, että paras versio Konnista kuoriutuisi esiin vasta kauden kestäessä. Joukkue oli pakon sanelemana rajusti uudistunut, tarkalleen ottaen puolet kalustosta meni vaihtoon. Ryhmädynamiikan, kentällisten ja roolitusten kanssa puljaaminen vei aikansa, mikä selittää osan alkukauden kompuroinnista. Kaikkea ei toki voi laittaa suuren pelaajavaihtuvuuden piikkiin.
Sarja alkoi hyvin. Paikallisvastustaja MLT sytytti Konnat täyteen liekkiin syyskuun lopussa. Kotijoukkueen lataus Qmax Arenassa oli tapissa ja se kanavoitui kentällä oikeisiin asioihin: maalivahti- ja puolustuspeli toimivat ja viimeistely oli tehokasta. Konnat johti toisen erän jälkeen 9-1, nosti sen jälkeen jalan kaasulta ja voitti 10-4.
Hyvä vire ei viikkoa myöhemmin kantanut enää Kokkolaan, missä Nibacos oli parempi maalein 8-4. Peli ratkesi erikoistilanteisiin, sillä Konnien alivoimamiehitys antautui jäähyjen aikana peräti neljästi. Kolmas peli palautti hymyn huulille, kun Konnat löi tähtihankinta Hannu Palomäen johdolla Porissa PTUn.
Sitten alkoivat vaikeudet. Työkiireet veivät ykkösmaalivahti Topias Laitalan Ruotsiin ja kenttäpelaajien otteisiin pesiytyi epävarmuus. Pelistä katosi punainen lanka. Seuraavat neljä ottelua olivat tunteiden vuoristorataa ja tuloksellisesti laihoja. Pistepussiin ei täydennystä tullut.
Marraskuun lopussa Konnat kohtasi Tampereella puhtaan pelin Classic Unitedin. Sarjapisteet oli ottelun alla jaettu. Asetelma rentoutti Konnia ja ylimielisti Classicin. Paljoa enempää ei pallopelissä vaadita, että tapahtuu erikoisia asioita. Vailla paineita pelannut Konnat syttyi räävittömään puolustustaisteluun, tavoitti flow-tilan ja riisui Classicin aseista. Sarjan ensimmäinen jymypaukku oli kuultu. Konnat voitti 7-5.
Paluu maanpinnalle tapahtui nopeasti. Vaasa-pelissä lähtötilanne oli edellisen peilikuva. Nyt Konnat oli suosikki sen hetkistä jumbojoukkuetta vastaan. Konnat odotti helppoa pakkovoittoa, mutta unohti pelata. Alivoimapeli oli taas luokatonta ja vaasalaiset rallattelivat 10-7 -voittoon. Konnat hävisi toistamiseen sarjan peränpitäjälle.
Vielä ennen joulutaukoa Konnat reissasi pohjois-Suomeen. Oulussa kentälle pääsi vain koronapassia vilauttamalla. Osittain siitä syystä Konnien kokoonpanosta löytyi vain 12 kenttäpelaajaa ja maalivahti. Tehtävä oli mahdoton. Vastassa jalkava sarjakärki Merikoski SBT, jolle oli hävitty kotona nöyryyttävästi 4-17. Rökäletappion jälkeen luvattiin, ettei sama toistu. Turhia luvattiin. Merikoski voitti jälleen 17-4.
Uusi vuosi, uudet kujeet. Kliseinen hokema osoitti paikkansapitävyyden Konnien osalta. Vuosi 2022 käynnistyi parin ylimääräisen, koronarajoitteiden aiheuttaminen taukoviikkojen jälkeen kahden voiton putkella, kunnes Qmax Arenalle saapui toisessa divarikarsintapaikassa vahvimmin kiinni ollut Nibacos. Konnat antoi rutkasti tasoitusta. Tukku avainpelaajia oli poissa ja rosteri 12 miehen vahvuinen. Mutta Konnat venyi kuin kuminauha. Oli neljä minuuttia ennen loppua kolme maalia perässä ja nousi ilman maalivahtia osuman päähän. Sitten jäähy, mutta sekään ei tappanut vajaalla pelannutta Konnia. Päinvastoin, kapteeni Joonas Mäkelä iski tasoihin 28 sekuntia ennen summeria. Nibacos ratkaisi jatkoajalla, mutta Konnat juhli bonuspistettä kuin voittoa.
Konniin oli tarttunut hyvä pöhinä. Seuraavaksi maksettiin kalavelat Ilvekselle ja Vaasalle. Molemmat kaatuivat vieraskentillä. Odotettu MLT-peli oli vuorossa muutama päivä Vaasa-keikan jälkeen. Siitä tuli kummallinen. Konnat loi avausvaihdosta lähtien maalipaikkoja solkenaan, mutta viimeistely ontui – ja pahasti. Pelikello raksutti eteenpäin. Mikään ei muuttunut. Paitsi, että pelistä tuli pakottamista ja pelaajat turhautuivat. Mistään ei mennyt mikään sisään. Tuloksena historian ensimmäinen nollapeli. MLT teki kahdeksan maalia ja yhden omiin.
Kausi päättyi vuorokausi myöhemmin Tampereella Nokian KrP:n akatemiajoukkueen vieraana. Konnat oli fyysisesti ja henkisesti väsynyt. Neljäs peli yhdeksään päivään tyhjensi joukkueen tankin voimavaroista, joilla olisi kamppailtu voitosta. Nokia latoi 14 maalia Konnien yhdeksää vastaan.
Yhteenveto: vahvasti seiskapitoinen kausi. Seitsemäs kausi liiton sarjoissa, seitsemän voittoa ja loppusijoitus seitsemän. Arvosana kuitenkin parempi kuin seitsemän. Vain Nokialta ja Merikoskelta jäivät pisteet tai piste kaapimatta. Hyvänä päivänä peli kulki, huonona se romahti kesken kaiken. Erinomaisia otoksia kolme: MLT (10-4), Classic United (7-5) ja PTU (10-1) unohtamatta Nibacokselta raavittua torjuntapistettä. Alisuorituksia muutama enemmän riippuen mittapuusta.
Konnien miesvahvuudessa oli 17 kenttäpelaajaa ja kolme maalivahtia. Polvensa syksyllä hajottaneen Wili Joensuun kausi päättyi kesken. Hänen tilalleen tuli Alajärveltä Taavi Rantala. Tehopisteitä keräsi eniten edelliskauden liiga-Jymyssä pelannut Hannu Palomäki (23+20), joka henkilökohtaisella panoksellaan ratkaisi muutaman pelin Konnien hyväksi. Jaakko Laakso saldosi 15+9 ja Lauri Lehtimäki 7+16. Maalivahti Topias Laitala oli torjuntaprosentillaan 79,42 sarjan kolmanneksi paras. Ylivoimapelissä Konnat osui kohtuuhyvin lähes joka toisella yrittämällä, mutta alivoima kohelsi liian usein.
Muutama sana Suomisarjasta. Katsoi sitä miltä kantilta tahansa, niin eihän se hyvää kuvaa antanut. Suomisarja oli kuin halpa rantapallo, jota pomputellaan hetki ja sitten unohdetaan. Tästä liitolle kasa risuja. On totta, että korona rajoituksineen aiheutti paljon harmia ja ottelusiirtoja, mutta ei se yksin sekoiluja selitä. Sarjat olivat vain vähän aikaa tauolla. Epidemian verukkeella joukkueille annettiin mahdollisuus sopia keskenään ottelusiirroista, mutta eihän siitä valmista tullut. Sarjassa oli liikaa kahden ja kolmen kerroksen väkeä eli joukkueita, joiden pelaajia oli kiinni myös muissa sarjoissa (juniorit ja farmi). Aika ei yksinkertaisesti riittänyt ottelusuman purkamiseksi. Miksi kautta ei venytetty pidemmälle kevääseen, vaikka liitossa oltiin tähän jo periaatteessa valmiita? Käytännössä lisäaikaa tuli viikko. Lopputulema oli se, että harva ehti pelata täyttä sarjaa. Konniltakin jäi toinen Classic-peli väliin. Sijoitukset määräytyivät pistekeskiarvojen perusteella.
Sarjajärjestelmää korjattiin Konnien edustamassa A-lohkossa kahdesti. Yksikin paikkailu kesken kauden on liikaa. Lopulta linjattiin, että kaikki joukkueet säilyttävät sarjapaikkansa. Jopa ne, jotka jättivät osan peleistään viileästi pelaamatta. Vetäytymisen syyksi riitti jo tutuksi tullut vihjailu koronaviruksen suuntaan.
Suomisarja perustettiin madaltamaan kynnystä divarin ja kakkosdivarin välillä. Idea oli hyvä, mutta rakentaminen on edelleen kesken. Kaksi vuotta sitä on yritetty, ja työn jälki tyydyttää harvoja. Joko kolmannella kerralla onnistuisi?
